No nyt nimittäin jännittää. Huomenna se päivä on! HUOMENNA! Mitä jos siellä ei olekaan vauvaa!? Mitä jos niitä on kaksi!? Tai kolme, niinkuin mamma ennusti!? Mitä jos sillä on joku vika!? MITÄ JOS KAIKKI MENEEKIN VAAN HYVIN!?

Eli se niistä hermoista ja rauhoittumisesta. Tälläinen kyllä yleensäkin olen, huomenna ihan hermoraunio. Multa leikattiin aikoinaan kysta, en hermoillut leikkausta ennenkuin astuin salin ovesta sisälle, silloin päässä pimeni ja hermoilu on lievä ilmaisu. Onneksi huomenna ei kuitenkaan operoida mitään, niin ei tarvitse seota, ainakin toivon näin.

Miestäkin jännittää, aivan varmasti, vaikkei se mitään siitä sanoisikaan. Eikä järkyttynyt kun kerroin, että mitä siellä tapahtuu. Totesi ihan itsekin, että kiinnostaa varmaan vähän enemmän, että näkyykö siellä mitään.

Kaveri soitti eilen ja kysyä paukautti, että olenko miettinyt seksin harrastamista tai sen lopettamista raskauden aikana? WTF!? No ehkä sitten kun se maha on niin iso, ettei jaksa kääntyä mihinkään suuntaan!? Hänen ystävättärensä kun oli kertonut, että olivat lopettaneet seksielämänsä raskauden ajaksi. Miksi ja mitä vittua? Kai sitä nyt jotenkin voi harrastaa, vaikka olisi kuinka vaikeaa? Ja mitä haittaa siitä on? Jos sattuu johonkin ja se on epämukavaa, niin fine. Mutta tässä tapauksessa syy oli se, että se ajatuskin seksin harrastamisesta raskaana on jotenkin ällö, outo, pelottava? En muista sanatarkkaan mitä käytti. Ja ehkä parempi taas kun unohdan koko keskustelun. Kas, mun ei tarvitse edes eksyä keskustelupalsta X:n sivuille kun saan aivoni sauhuamaan. Lopetan tähän.

Huomenna jatkan kirjoittamista, jos kaikki on kunnossa.