Katsoin elokuvan eilen, siis tuo tuossa otsikossa on sen leffan nimi. Nauroin, ulvoin ja vollotin silmät päästäni, taas vaihteeksi. Suosittelen muillekin paksuille.

Niin, mitä sitten odottaa. Mä odotan ninjapotkuja! Eilen aamupäivällä Ötö muistutti olevansa tuolla keissin uumenissa, mutta ei sen jälkeen. Odotan ultraa ja kyynelten tulvaa, sitä onnen hetkeä (ainakin toivoisin sen olevan onnellinen hetki). Odotin aamulla ihan toisenlaista lukemaa kun hyppäsin vaa´alle. Ei niitä kiloja olekaan tullut yhtään sitten neuvolakäynnin. Odotan silmälääkärin mielipidettä. Odotan. Odotan. Odotan ja pelkään.

Sitähän tämä on, pelottavaa. Eilen elokuvaa katsellessani ulisin varmaan paljon sitäkin, että kuinka paljon mua pelottaa tämä koko homma. Ei mitenkään 24/7, mutta välillä. Kasvattaa tämä kokemus, vatsaa ja luonnetta. Pakko lopettaa sellainen turhasta hermoilu ja ajatella vauvan parasta. Ajatella vauvaa. Kuinka paljon tätä olen halunnut ja kuinka paljon haluan sille Ötökälle antaa.

Hyvä, itketän itseäni. Lopetan ja katselen välillä vaikka jonkun muun, kuin chick flickin.