Nonni. Ultra takana. Ei mikään miellyttävä kokemus sen puolesta, että vaikka se "pötkö toosaan" ei tullut mitenkään yllätyksenä, se ei enää 20min jälkeen tuntunut mitenkään kovin kivalta. Mungo sisälläni oli päättänyt nukkua jossain käsittämättömässä asennossa ja kunnon mittaa ei meinannut saada millään. Itikkaa yritettiin töniä hereille, hän käänsi kylkeä ja nosti kädet ylös, mutta ei millään siirtynyt. Siinä asennossa 30min, selkäkin on vaivannut tämän viikon, joten kipeä, lukossa oleva alaselkä, ei mitenkään parantanut fyysisiä tuntemuksia. Vaikkakin... Eipä ne asiat mitään haitannut, eikä haittaa, kun sai katsella sitä pientä ötökkää sen koko ajan, voih.

Lääkäri sanoi, että kaikki on hyvin joten oletan, että niin asiat ovat. Kai se olis jotain sanonut jos jokin asia on huonosti. Lopulta, kun se mittakin saatiin, niin laskettu aika olisi siirtynyt parilla päivällä eteenpäin. Tosin, kiertoni tasottui johonkin viiteen viikkoon, joten sen mukaan laskettuna aikani olisi muutenkin viikon myöhemmin kuin neuvolasta annettu.

Ultran, kuvien, sykkeen pumputusmetelin ja uuden sängyn voimalla jaksan tämän päivän. Ja ehkä aika monta muutakin päivää tästä eteenpäin. Siitäkin huolimatta, että meillä luultavasti on vesivahinko. Jippiaijei...

Ääh ja eilen yks ystävä arvasi raskauden, vähänkö olen huono tässä! Nyt ehkä voin jo huoletta kertoa, äitikin tietää.