Heipparallaa ja tervetuloa lukemaan hysteerisen ensiodottajan blogia! Onneksi minulla on ollut noita paniikkikohtauksia, niin menee mukavasti häiriön kanssa peläten tämä vaihe tässä! Oikeesti...

Vatsa on mennyt muutamaan otteeseen ihan kovaksi, nyt tässä pelätessä ja stressatessa tuntuu, että se on koko ajan kova!? Luin keskusteluja ja googlettelin, en halua enää tehdä niin. Yritän aina lukea viimeisenä jonkin sellaisen rauhoittavan ja itselleni hyvän mielen tuovan kertomuksen/kommentin, ettei jää paskanmaku suuhun ja pelot kasva.

Soitin neuvolaan ja huomenna pääsen, kuunnellaan syke ja katsotaan perusjutut kuntoon, mietitään sitten onko lääkäri aiheellinen vielä ennen rakennetta. En todellakaan haluaisin joutua mihinkään vuodelepoon tässä!!! On sellainen pesänrakennus säätäminen täällä meneillään, ettei nyt kyllä millään... Neuvolantäti lohdutti, että jotkut kestää huonommin rasitusta raskauden aikana. Ja niin pitkään kun tähän ei liity vihlovaa, kovaa kipua tai vuotoja, on kaikki suht ok. (Vai onko!? ÄÄÄÄÄKKK!)

En tee tänään mitään! Katson elokuvia, käyn syömässä ja ystävän luona, mutta pesäntekopuuhat saa olla, siihen asti kunnes tiedän että Ötökällä on kaikki kunnossa.

Mun mies on ihana ja yrittää lohduttaa, parasta. Mutta sitä mä en kestä tai tajua, että KAIKKI tutut äidit (tähän mennessä), kenelle olen puhunut tästä, yrittänyt saada vertaistukea, ihmettelevät ja käskevät lääkäriin. Koska KENELLÄKÄÄN muulla, ei ole ollut mitään ihmeellisiä kipuja raskauden aikana!? (Paitsi se yksi likkakaveri kertoi aiemmin, että oli selkävaivoja ja joitakin kipuja toisellakin kolmanneksella... Täytyypä kysellä vielä sieltä..) Muttako ihan oikeasti, ihanaa että teillä muilla on ollut niin täydelliset raskausajat! Minulla on naama täynnä finnejä, tukka sekaisin, pikkuhousut koko ajan pyykissä, kipuja, särkyä, epävarmuutta ja pelkoa.

Hehkua odotellessa. Buahhhahahahahaha!