Kilahdin, vedin kilarit, olen kilipää. Taas vaihteeksi, eilen illalla. Tiesin jo kiljuessani miesparalle, että tämä on taas tätä sekoamista, mutta en saanut suutani kiinni. Onneksi tuntuu ymmärtävän, otti kainaloon, nukahdin siihen. Täytyy keksiä jotain millä paikkaan, kamalaa kun toinen saa kaiken sekoilun niskaansa. Vaikka ei sillä, oli siskonkin kanssa eeppiset mittasuhteet saavuttanut taistelu käynnissä kaksi päivää, ettei se mies ainut ole joka tässä on saanut kärsiä. Täytynee alkaa meditoimaan...

Eksyin taas googlettelemaan, lopetin sulkemalla kaikki kakskymmentä välilehteä aiheesta: "alavatsakivut toisella kolmanneksella" ja sanoin miehelle, että estää mua hakemasta enää mitään tälläistä!!! Tosi monilla on ollut raskauden aikana tai koko raskausajan, VAARATTOMIA kipuja! Luin viimeiseksi joitakin kommentteja jotka olisi voineet olla omiani ja koitan pitää tämän mielessä! Ystäväni yrittää muistuttaa myös, että pois internetin ihmemaasta ja maalaisjärki käyttöön. Yritän.

Pitäisi soittaa silmälääkäriin. Tässähän on ollut alusta asti sellainen "uhka", että silmäni ei mitään luonnollista synnytystä välttämättä kestä. Miksen saa aikaan soittaa sinne? Pelkään sitä tietoa. Nyt sen myönnän ehkä ensimmäistä kertaa itselleni, en haluaisi tietää. Aluksi kuvittelin, ettei se sektio kuulosta ollenkaan hassummalta, mutta se tarkoittaa sitä, etten voisi koskaan tietää miltä synnyttäminen tuntuu. Onko taas hormoonit jotka puhuu!? Äitihorkka iskee nurkan takaa ja kaikki ajatukset muuttuu, pimpelopom! Samainen äitihorkka saa kyyneleet silmiin kun katsoo Simpsoneita tai kesäteatteriyleisö taputtaa esiintyjille (iskin aurinkolasit äkkiä päähäni). Äitihorkka tekee tästä tekstistä näin hiton sekavaa ja saa mut kilahtamaan.

Huomaan, että olen tuijotellut viimeiset 5 minuuttia ikkunasta ulos, pää tyhjää täynnä. Eli eiköhän tämä sekava teksti ollut taas tässä. Kamalan pahoillani olen, että kirjotan melkein samallailla kuin puhun, enkä jaksa välittää asiasta tämän enempää.