Joo joo joo! Alkuhuumassa sitä jaksaa kirjoitella. Kaveri kirjoitti omaa "salaista" blogiaan, ehkä neljän kiivaan tekstin verran, kunnes ilmeisesti unohti koko blogin olemassaolon. Eiköhän tämän kohtalo ole jotain sinne päin.

Uudet korvat on, niillä kuulee ihan hirveästi kaikkea raskauteen ja lastenhankintaan liittyvää tällä hetkellä. Kävin kaverilla kahvittelemassa. Oli puhetta anopeista ja äideistä, jotka painostaa omalla tavallaan, tälläisiä lähemmäs ja yli kolmekymppisiä lapsettomia. Kuinka jostain huomaa, että selkeästi odottaa jo lapsenlapsia ja paine on kohdistettu minuun. Kuinka kamalaa se olisikaan, jos sitten kun alkaa yrittämään, ei lapsia tulisikaan? Niinpä.

Miksi en vain voinut tälle kaverilleni kertoa asiaa, hän saattaa itse painia samojen asioiden kanssa ja olisi voinut kaivata vertaistukea. Kaksi vuotta on lapsettoman elämässä lyhyt aika. Niin kauan se meillä kesti. Mutta, siinä ajassa ehdin heittämään hukkaan haaveet lapsista, elätellä toiveita hoidoista joilla kaikki tapahtuisi heti, vihaamaan, toivomaan ja olemaan kateellinen. Mutta tämä kaikki on nyt, toivottavasti taakse jäänyttä. Nyt tiedän, että voin tulla raskaaksi ilman hoitojakin. Tämä on kokonaan oma tarinansa.

Takaisin uusiin korviin. Miten voi olla mahdollista, että kaikki puhuu raskaudesta, lapsista ja vauvoista KOKO AJAN!? Vai jääkö ne vain herkemmin soimaan korviini, koska kaikki mietityttää. Jos joku lipsauttaisi vaikka jotain hyödyllistä, pitää varoa omia sanoja, ettei vaan paljasta mitään. Mitä jos sanon sen vahingossa ääneen?

Nyt olen kotona turvassa, täällä voin ihmetellä, että miten niitä helkutin rv jupinoita luetaan neuvolan vihkosesta, jupista koirille ja vaikka Mungollekin jos niin haluan!